Maailma kaipaa ihmisiä ja ihmisyyttä. Ei suuret päättäjät Suomessa ja maailmalla ole ihmisiä enempää, ainakaan toistaiseksi. Oma matkani vaaleihin lähti ajatuksesta, varsin yleisinhimillisestä, jos kerta olen innostunut ja kiinnostunut niin miksen itse auttaisi luomaan käsilläni huomisen maailmaan kerta kun muutkin sen taitaen osaavat.
Olen Ralf Lehtipuu on 22-vuotias jyväskyläläinen psykologian opiskelija. Tarinani psykologiaan alkoi päiväkirjani merkintöjen mukaan 29.11.2021 ajatuksella psykologiksi kouluttautumisesta. Tätä ennen ajattelin monia vuosia hakevani teologiseen ja ryhtyväni papiksi, kuten monet sukulaiseni ovat tehneet. Lukion päätyttyä sain paikan teologisesta, jota en ottanut vastaan armeijan tullessa vastaan vuoden painavana leirinä. Armeijavuoden puolessa välissä jälleen kerran pohdin elämäni suuntaani uudelleen ja alkoi psykologia houkuttelemaan enemmän ajatuksena, reittinä. Vuonna 2023 minut hyväksyttiin opiskelemaan psykologiaa Jyväskylään muutamien mutkien kautta.
Miksi sitten yhteiskunta?
Yhteiskunta on pitkään ollut osana arkeani. Kotona aina perheen puheissa, josta se ilmeni yläkoulussa se alkoi nykyisin kovasti tuomitulla välitunneilla uutisten lukemisella puhelimesta. Tulkinta ja uutisten kattavuus oli vielä heikkoa. Sormia kohottelematta Suomen iltapäivälehtien tuotanto ei ollut edes silloin hyvällä tolalla, liekö nykyään vain enemmän tekoälyä mukana. Aika kului, lukio alkoi. Lukiossa opiskelin pitkälti yhteiskunnallisia ja ihmistieteitä, vaikka kiinnotus onkin voimakas luonnontieteisiin ja tekniikkaan, joita olen vapaallani myöhemmin lukenut runsaasti. Lukiossa alkoi vihdoin enemmän yhteiskunnan käsitteellistäminen sanoihin ja merkityksiin, erityisenä mainintana filosofian oppiaine.
Tietämättömyys ei lopu opiskeluun vaan se johtaa vääjäämättä lisään tiedostettuun tietämättömyyteen. Tie tietämättömyyteen on kivetetty tiedolla. Itsellä onnekseni, lie mistä, kenties vain hyvin itselle markkinoituna, kiinnostaa eri asiat valtavasti. Kuinka voisin olla kiinnostumatta talojen muotoilun kehittymisestä, yhteiskuntateoreettikkojen pohdiskelmista tai sanojen järjestyksestä? Ihmisihanteenani on, sanallistettuna jo noin 12-vuotiaasta asti, renessanssi-ihminen. Tietäen kaikesta kaiken, osaten kaikesta kaiken. Olen joutunut jossain kohtaan joidenkin suhteen toteamaan etten voi aivan kaikkea osata ja taitaa, mutta edelleen laajapohjainen ihmisläheinen tietämys on keskeisenä osana tavoitettani.
Vielä ei ole tullut mitään muuta vastaan, mikä nostaisi silmissäni loisteen väsymyksestä, kuin yhteiskunta. Ilmaisussa tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen spesifiyteen, kuin keskeisten asioiden määrittelyn yhteinen ymmärrys vaatii, mutta tässä kohtaa nostan käteni ilmaan ja annan kaikkien ymmärtää yhteiskunnan haluamallaan tavalla. Ehkä se juuri kiehtookin siinä, sen monitulkintaisuus ja -uloitteisuus.
Nyt päiväni kuluvat opiskeluissa, jossa oma pääaine psykologia selkeästi vähemmistönä muuhun suhteutettuna. Opiskelen ja seuraan laajasti poliittista maailmaa maailmassa esim. Feedly-palvelun kautta (n. 57 uutispalvelun syötettä ympäri maailmaa), historian vivahteita (joihin tutustumista yhteiskunnallisen ymmärryksen kannalta suosittelen kaikille), kieliä (tällä hetkellä eniten ruotsin harjoittelua), viestintää, organisaatioiden rakenteita, taloudellista maailmaa, sähkötekniikkaa ja paljon muuta, mitä tulee vastaan. Sen ulkopuolella aika menee nykyisellään ihmisten kanssa ja töissä.
Kehotukseni elämään: Tee ja elä hymyillen.
